Työpajat mahdollistivat itseilmaisun monille nuorille, joille se oli outoa ja uutta – ja joilla ei muuten olisi ollut varaa videokameraan. Laitio työskenteli muun muassa orpokodeissa asuvien nuorten ja turvapaikanhakijoiden kanssa.

Kokemukset työskentelystä erilaisten ihmisten kanssa ympäri Eurooppaa opettivat Laitiota kohtelemaan ihmisiä aina yksilöinä. ”Suurin hyöty tuosta ajasta minulle oli se, että pyrin nyt välttämään tekemästä oletuksia ihmisistä ryhmän perusteella”, Laitio sanoo.

”Monet nuoret, joiden kanssa työskentelin, olivat tottuneet siihen, että heitä kohdellaan nimenomaan ryhmän jäsenenä. Tämä oli tuttua esimerkiksi Hollannin marokkolaisille”.

Suomi ulkopuolisen silmin

Laitio päätyi Hollantiin sattumalta. ”Olin Amsterdamissa lomalla ja kävin tuttujen suosituksesta tutustumassa Kultuurisäätiön ihmisiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin he viestittivät, että säätiöön haetaan nuorisosta ja mediasta vastaavaa ihmistä”.

Suomessa Laitio oli työskennellyt muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana ja toimittajana Helsingin Sanomien NYT-liitteessä. Halu lähteä ulkomaille oli kasvanut jo pitkään.

”Tuntui, että täällä oli niin helppoa. Ajattelin myös, että kansainvälistä kokemusta olisi hyvä olla. En nimittäin opiskelijana koskaan ollut vaihdossa”, Laitio muistelee.

Amsterdamissa Laition lähiympäristö olikin hyvin kansainvälinen – hänellä oli kollegoja 12 eri maasta, lähinnä Euroopasta, mutta myös kauempaa.

”On tärkeä taito voida katsella Suomea sekä ulko- että sisäpuolelta. Se auttaa näkemään vaihtoehtoja sille, miten asiat tavallisesti tehdään”.

Ulkomaankokemuksen avaamista uusista näkökulmista on ollut Laitiolle hyötyä työssään Demoksessa – pyrkiihän Demos herättämään keskustelua ja tuomaan tuoreita ideoita suomalaiseen yhteiskuntaan.

Lähteminen kannattaa

”Hollanti oli hirveän helppo maa suomalaiselle asua”, Laitio sanoo. Suurta kulttuurishokkia ei syntynyt.

Hieman totuttelemista vaati kuitenkin hektinen kaupunkielämä, jossa ihmisiä on koko ajan joka puolella. Se toi sopeutumiskykyä ja joustavuutta. ”Jos Suomessa kaksi ihmistä törmää kadulla toisiinsa, heti ruvetaan selvittämään, kenen vika se oli. Amsterdamissa molemmat pyytävät anteeksi ja jatkavat matkaa”.

Toinen asia, jonka Laitio oppi Amsterdamin vuosinaan on ystävyyssuhteiden luominen työelämässä. ”Monissa kulttuureissa se on välttämätöntä”.

Suomalainen malli, jossa ihmiset tekevät vuosia töitä yhdessä, mutta useasti eivät tunne toisiaan ihmisinä, on monissa maissa vieras. ”Se on tehokkuudeksi naamioitua kylmyyttä ja kovuutta”, Laitio pohtii.

Laitio on pyrkinyt toteuttamaan ulkomailla oppimaansa myös työssään Suomessa, esimerkiksi tutustumalla paremmin yhteistyökumppaneihin. Työskentely Demoksessa on myös yhteisöllistä. Työtila on paitsi fyysisesti avoin, myös ajatushautomon ilmapiiri on vapaa. Laition mukaan demoslaiset käyttävät paljon aikaa yhdessä ajattelemiseen.

Opiskelijavaihtoa tai töitä ulkomailla pohtivaa nuorta Laitio kannustaa rohkeasti lähtemään. ”Jos se vain on mahdollista, kannattaa lähteä kokonaiseksi vuodeksi. Uuteen ympäristöön tottuminen vie aikansa”.

Erityisesti uusien ystävyyssuhteiden luominen voi aluksi viedä aikaa. Niin kävi Laitiollekin, mutta muutamassa kuukaudessa hän oli päässyt mukavasti sisälle hollantilaiseen elämänmenoon. ”Alkuun tuli tosin luettua enemmän kirjoja kuin koskaan aikaisemmin!”

Persoonallisuus esiin työnhaussa

Laitio tutustui Osaajan pyynnöstä Europassin ansioluetteloon. Erilaiset ansioluettelot ovat hänelle tuttuja sekä työnhakijana että rekrytoijana. Kun Demos hakee harjoittelijoita, hakemuksia tulee kymmeniä.

”Europassin ansioluettelo vaikuttaa hyvältä. On arvokasta, että osaamista tuodaan esille laajemmin”.

Vakiomuotoisella ansioluettelolla pyritään vertailtavuuteen, mutta Laitio huomauttaa, että siitä saattaa unohtua sellaisia piirteitä hakijasta, jotka monesti ratkaisevat valinnan.

”Europassin ansioluettelossa ei välttämättä tule esille se, mikä hakijaa motivoi, ja mikä hänet erottaa muista hakijoista, joiden koulutus ja muu osaaminen on samalla tasolla”.

Laition mukaan opiskelijoille monesti luodaan käsitys, että esimerkiksi harrastukset ovat vähemmän tärkeitä kuin opiskelumenestys tai työkokemus. ”Kun hakemuksia lukee, monesti juuri harrastukset jäävät mieleen. Muistaa esimerkiksi ’sen tyypin, joka tykkää leipoa’”.

”Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi olla eksoottinen harrastus – mutta harrastukset ja vaikkapa vapaaehtoistyö kertovat hakijan aktiivisuudesta”.

Lähes kaikilla hakijoilla on kesätyökokemusta ja korkeakouluopintoja, Laitio huomauttaa. ”Jollain on erottauduttava”.

Työ- ja opiskelukokemus on tietenkin tärkeää, mutta ’ylimääräinen’ osaaminen voi olla se tekijä, jonka avulla hakija jää rekrytoijan mieleen ja tulee valituksi. Yksilöllisyys on valttia työnhaussakin.